Pääsenkö taivaaseen vaiko helevettiin?


Kun vuonna 2015 valmistuin joogaopettajaksi ja sain RYT200-todistuksen (Registered Yoga Teacher) käteeni, tiesin jo, että jossain vaiheessa haluan syventää tietämystäni ja saada myös RYT500-todistuksen. Tiesin myös että haluan tehdä tästä kokemuksesta jotain aivan erikoislaatuista ja ikimuistettavaa. Pitkään etsittyäni löysinkin haaveideni kurssin trooppiselta Balin saarelta, Indonesiasta. Lähtisin Ubudin kaupunkiin, Shala Balin joogakouluun. Edessä olisi viisi eksoottisen ihanaa joogantäytteistä opiskeluviikkoa riisipeltojen ja sademetsän ympäröimänä! Meditaatiota monsuunisateessa, hymyileviä Baliaisia, herkullista kasvisruokaa, uusia kansainvälisiä jooga-ystäviä ja tuhansia moskiittoja!

Maaliskuussa aloin selvittelemään että mitä kaikkea moisen matkan toteuttaminen vaatii. Passi ja viisumi, lennot, kyydit, hotellit, valuutta, rokotukset, kurssimaksut yms. Töistäkin pitäisi saada järjestettyä palkatonta vapaata. Sinnikkäästi ja järjestelmällisesti hoidin kaiken tarvittavan ja nyt onkin kaikki viittä vaille valmista unelmieni reissua varten. Lähtö olisi niinkin lähellä kuin seitsemän viikon päässä.

Mutta, kuten niin usein käy, universumi päättääkin yllättää; trooppisten auringonlaskujen sijaan lähtisinkin todistamaan tulivuorenpurkausta.

Balin pyhä tulivuori, yli 3000 metrin korkeuteen kohoava Gunung Agung, on siis tämän hetken tiedon mukaan purkautumassa. Viranomaiset ovat antaneet lähestyvästä tulivuorenpurkauksesta korkeimman eli 4-tason varoituksen. Yli tuhat ihmistä kuoli, kun Agung purkautui edellisen kerran vuosina 1963-1964. Nyt yli satatuhatta ihmistä on evakuoitu vuorenrinteen kylistä hätämajoituskeskuksiin. Lähtöhaluttomia vanhuksia on evakuoitu jopa puoliväkisin. Ihmiset ovat joutuneet jättämään kotinsa ja kaiken omaisuutensa. Osa maanviljelijöistä käy yhä vaaravyöhykkeellä päivittäin hoitamassa tilojansa siltä varalta että purkaus ei tuhoaisikaan satoa. Maa on nyt viikon ajan tärissyt satoja kertoja päivässä joten purkauksen odotetaan tapahtuvan millä hetkellä hyvänsä. Ei voi muuta kuin toivoa, että vääjäämättömäksi sanottu luonnonmullistus olisi paikallisille asukkaille mahdollisimman lempeä.

Evakuointialue ulottuu noin 12 kilometrin säteelle. Määränpääni Ubud sijaitsee 50km päässä kraatterista eli sama matka kuin Hyvinkäältä Helsinkiin. Täytyy myöntää että juuri nyt tuo tuntuu aika lyhyeltä välimatkalta.

Tulivuorenpurkauksen uhka ei silti ole toistaiseksi vaikuttanut matkasuunnitelmiini. Hieman lohduttaa se (ja samalla myös epäilyttää) että turisteja ja muita matkailijoita ei ole vielä evakuoitu saarelta. Viranomaiset oletettavat ettei uhka ole kovin suuri turistialueille jotka sijaitsevat melko kaukana evakuointialueesta. Mutta eihän tuhkapilven kulkua voi tietää. Tuhkaa voi, tuulesta riippuen, sataa Ubudissa asti. Trooppinen paratiisini voi peittyä mustaan mönjään. Balilla on sadekausi tuolloin parhaimmillaan joten kosteus voi joko edesauttaa tuhkan ”liimautuvuutta” tai sitten huuhtoa sen nopeastikin pois. Pitäisiköhän ottaa hengityssuojain mukaan?

Jos tuhkapilvi nousee, joudutaan Balin lentokenttä (Denpasar/Ngurah Rai) sulkemaan. Vaihtoehtoina ovat lentojen peruuntuminen kokonaan tai niiden ohjaaminen varakentille, jotka sijaitsevat todennäköisesti naapurisaarella Lombokilla tai Surabayassa Itä-Jaavalla. Lento varakentällekin olisi minulle mieluisampi vaihtoehto kuin matkan peruuntuminen kokonaan. Kutakuinkin aivan kaikki on siis auki ja en tiedä mitä tuleman pitää. Pääsenkö lentämään, pidetäänkö kurssia, onko vastassaa taivas vai helvetti, onko koko Balin saarta edes olemassa?

Maanantaina marssin kuitenkin Indonesian Helsingin konsulaattiin hakemaan 60 päivän viisumia.

Luottaen siihen että universumi tietää mikä minulle on parasta, otan asiat kuten ne tulevat.


101 katselukertaa

© 2016 by CondiYoga with Love